Elämme aikaa, jossa some on läsnä koko ajan - tai oikeastaan se ei ole läsnä, vaan olemme uponneet siihen. Some on ikkuna ihmisten henkilökohtaisiin elämiin ja kaikki saavat itse määrittää sen, onko ikkunan edessä verhot, kaihtimet raollaan vai kenties ikkunan lisäksi avattu myös etuovi. Someen valutetaan ne huippuhetket, ihanat yllätykset, onnistumiset ja merkittävät elämäntapahtumat. Ihanat aamukahvihetket, uudet verhot, kuohuviini-iltamat ystävien kanssa ja uutuuttaan kiiltelevät autot. Katsokaa kuinka sosiaalinen, onnellinen ja vauras olenkaan! Sosiaalisessa mediassa voi luoda itsestään ja elämästään kiiltokuvakokoelmaa muistuttavan illuusion, johon ei paska ja roska kuulu. Suunta on kuitenkin selkeästi muuttumassa ja esille tuodaan nyt entistä avoimemmin myös niitä epäonnistumisia, sydänsuruja ja niitä hetkiä, kun elämä hetkellisesti hajoaa. Ja tämä monia tuntuu hiertävän.
Tokihan ihmiset ovat netissä perseilleet niin kauan kuin netti on ollut saatavilla. Heti kun ensimmäiset kotikoneet kannettiin olohuoneen nurkkaan rouskuttamaan, ihmiset alkoivat morkata toisiaan, kertoa aivan liian intiimejä asiota ja hyvin lyhytnäköisesti jakaa arvelluttavaa materiaalia kaikkien nähtäväksi. Tämä tosin voidaan selittää sillä, että kukaan ei tuolloin vielä sisäistänyt sitä, kuinka laajaan levitykseen kuvat ja kommentit voivat päätyä. Ei ymmärretty mitä tarkoittaa sana "viraali". Mutta nyt kaikki ovat tietoisia siitä, että naapurin haukkuminen runkkariksi kylän roskalavaryhmässä saattaa aiheuttaa ongelmia. Se ei silti perseilyn määrää vähennä - päin vastoin (täydellinen esimerkki tästä on Feissarimokien jatkuva suosio vuodesta toiseen).
Silti tämä ei tunnu haittaavan ihmisiä juuri lainkaan. Se on sosiaalipornoa raadonhimoisille haaskalinnuille. Kaikki törky täytyy saada kaivettua esille. Mutta auta armias, kun joku avautuu tunteistaan, kertoo surustaan, jakaa pettymyksensä, tuo esille rehellisesti elämän raadollisuuden. Sitten ollaankin syyttelemässä huomiohuoraksi, vongutaan, että "tarviiko tämmösiä tänne laitella". Näitä kommentteja ei näe sen kirppisryhmässä sekoilevan ja törkeyksiä suoltavan Penan postauksen alla, mutta tuskaa vuodattavan ihmisen postauksessa kyllä.
Temptation Island Suomi - realitysarjan viimeisimmältä kaudelta tuttu Mattu jakoi eilen tiedon someen - asiallisesti, ketään solvaamatta - kumppaninsa pettämisestä. Hän kertoi kaipaavansa vertaistukea ja oli silminnähden hajalla. Tästä alkoi naisten keskuudessa kuhina. Että mitä tollasta täytyy nyt kirjoitella. Huomionhakemista. Olisivat itte asiansa selvittäneet. Että täytyykö kaikki asiat somessa selvittää. Hämmentävää, mulle ei ainakaan ole kukaan koskaan maininnut, että someen saa lässyttää vain kukkaistutuksistaan ja uudesta kampauksestaan.
Ymmärtäisin tämän marinan, jos edellämainittu ja somessa avoimesti arki- ja parisuhde-elämästään kertonut pariskunta olisi aloittanut someriidan, solvannut ja nöyryyttänyt toisiaan. Mutta ei, molemmat osapuolet varsin korrektisti kertoivat asian olevan näin, koska tietävät olevansa hyvin seurattuja ihmisiä. Todennäköisesti tuossa tilanteessa on helpoin ottaa asiat omiin käsiin, kuin odottaa Naistenhuoneen ja Jodelin sairasta myllytystä, spekulointia ja mässäilyä. Ja tämäkö on se syy, miksi ihmisiä hiertää niin perkuleesti? Ei saa itse kaivaa paskaa, kun paska onkin jo valmiiksi kaivettu ja pakattu poisvietäväksi?
Pettäminen muuttui sivuseikaksi ja nämä ihmiset - pettymystä tuntevat, tavalliset nuoret ja hajalla olevat sellaiset - lynkattiin huomionkipeiksi. Ihan kuin olisi täysin merkityksetöntä, että nuorelta naiselta on revitty sydän irti. Ihan kuin somessa ei saisi ottaa kantaa elämän varjopuoliin, hakea lohtua tai tarjota vertaistukea. Tuo koko elämän mullistava asia pitäisi salata viimeiseen asti, antaa kylläkin muiden riepotella tutun tutuilta kuulemiaan huhuja ja jatkaa hymy huulilla outfit-kuvien jakamista? Oma elämä pitäisi kuitenkin antaa verenhimoisten korppikotkien spekuloitavaksi ja tukkia oma suu? Jokainenhan sen ymmärtää, että tuollainen asia ei salaisuudeksi jää, kun kyse on julkisuudessa olevista ihmisistä. Ja kyllä, ihmettelen kovasti miksi nämä "ketä nää on, pitäiskö tuntee"- ja "ei kiinnosta" -ihmiset näitä postauksia kommentoivat - netissä kun saa aivan vapaasti olla seuraamatta ja kommentoimatta epäkiinnostavia asioita. Kukaan ei pakota toisten IG-stooreja kyttäämään.
Teen hihasta vedetyn ja kenties liian suoraviivaisen päätelmän, että likapyykkiä ei ilmeisesti someen saa tuoda. Vain pelkkiä uutuuttaan hohtavia lakanoita, jotka jätetään muiden sotkettavaksi.
maanantai 6. heinäkuuta 2020
sunnuntai 29. maaliskuuta 2020
It's corona time
Elämme hullua aikaa. Hullua, ennennäkemätöntä ja -kokematonta, vinksahtanutta ja sekavaa aikaa. Rajat on pistetty säppiin, Uusimaa eristetty, ulkona vaanii tuntematon vaara, televiso näyttää Euroopasta päivä päivältä kummallisempaa uutiskuvaa, jota on hankala tavallisen kuolevaisen sisäistää. Tulee vähän samanlaisia fiiliksiä, kuin WTC-iskujen aikaan - onko tämä sittekin jokin kieroutunut toimintaelokuva, eihän tämä voi olla totta?
Tämä lievästi ilmaistuna veemäinen vieraamme koronavirus on tietenkin epätoivottu ja vakava asia, sitä tuskin kieltää kukaan. Mittasuhteita ei oikein ymmärretä ja toisaalta miten niitä voisi ymmärtääkään, kun alan ammattilaiset ja spesialistitkaan eivät pääse yhteisymmärrykseen tilanteesta. Tämä taas on aiheuttanut sen, että näitä amatööritason asiantuntijoita ja virustutkijoita löytyy vähän joka toisesta huushollista. Ja he eivät millään tavalla peittele lähes ilmiömäisiä lahjojaan, vaan jakavat mielellään itse jalostamaansa informaatiota sosiaalisessa mediassa.
Koronan aiheuttaman taloustilanteen ja terveydellisten seurausten lisäksi olen huolissani ihmisten taidosta ottaa vastaan ja jakaa informaatiota. Lähdekritiikki on aivan nolla, faktan varmistajaksi riittää "Facebookissa joku kommentoi, että..." tai "Jostain luin jotain ja siitä tuli mieleen, että kai se näinkin voisi olla". Sen sijaan, että tarkistaisi saamansa informaation joltain vähän vankkapohjaisemmalta taholta kuin Naistenhuone, ihminen jakaa mututuntumaa eteenpäin täytenä totena, välittämättä hevonperseen vertaa siitä, mitä kirjoituksillaan aiheuttaa.
Toiset ihmiset tuntuvat jollain sairaalla tavalla tiedostamattaan (?) nauttivan niistä kaikkein revittelevimmistä otsikoista, foliohattua vaativien sivujen salaliittotuotoksista ja naapurin Kaijan tiukasta tilapäivitysanalyysista, jonka faktapohjan Kaija rakentaa Huumorihopsis-sivuston jakaman Google-kääntäjällä tehdyn kiertoviestin varaan. Ei missään nimessä kannata vilkaistakaan virallisia tahoja, kyllä Kaija ja Vauva.fi tietää! Eihän sitä pääse edes hyvään paniikkiin sisään, jos yrittää käyttää tervettä maalaisjärkeä ja rationaalista ajattelua.
Näitä hysterialla kuorrutettuja misinformaation hippusia jakaessaan ei vain moni tule ajatelleeksi seurauksia. Ensinnäkin se on moraalisesti niin väärin jakaa vakavasta aiheesta väärää tietoa, oli se tieto sitten liioiteltua, vähättelevää tai täysin valetta, kaikki virheellinen informaatio voi johtaa ikävään lopputulemaan. Joko suoranaisiin virheisiin ihmisen toiminnassa, tai henkiseen ahdistukseen. Facebookissa jaellaan "varmaa tietoa" oman kylän sairastuneista, jaellaan jos jonkinlaista DIY-kasvosuojainohjetta, keksitään omia hygieniasääntöjä ja toimintatapoja. Ja mitäs näistä seuraa? Mitä yleensä seuraa, kun hysterian sokaisemana tehdään asiaa, joka vaatisi rauhallisia otteita? Kuinka suurella todennäköisyydellä satutat itsesi, jos leikkaat paniikissa silmät kiinni tomaattia? Niinpä.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa nuo raflaavat otsikot viruksen selviämisestä erilaisilla pinnoilla, kuinka se nyt sitten viikkotolkulla väijyy maitopurkin kyljessä varomatonta ihmistä. Kuitenkin THL kertoo: "Koronavirukset ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät säily tarttuvina pitkään, etenkään vaihtelevissa lämpötiloissa." Tästä huolimatta olen törmännyt pitkin nettiä useisiin erilaisiin ja ylimitoitettuihin pelkoihin ja olettamuksiin liittyen juurikin pintoihin ja materiaaleihin. Tämä näin lievänä esimerkkinä siitä, kuinka fakta vääristyy parin keskustelupalstan kautta kuljettuaan. Pelottelun sijaan voisi lukea pari asiantuntijoiden laatimaa tekstiä, mutta ei, ei sitten pirullakaan. Hysterian kylväminen kutkuttaa vissiin mukavasti.
Ja kyllä, tämä on vakava asia. Tämä pitää ottaa tosissaan. Mutta itse en ole vielä toistaiseksi nähnyt, miten paniikki ja tosissaan ottaminen liittyvät toisiinsa tai edes kuuluvat yhteen. Ihminen ei ole välinpitämätön ja ohjeita vastaan taisteleva taudinlevittäjä, jos ei lähde niiden edellämainittujen Kaijojen ja vauvapalstailijoiden tarinointiin mukaan. Ihminen voi pysytellä kotona ja pestä käsiään ilman, että painaa "jaa"-nappia jokaisen tuulesta temmatun koronakiertoviestin kohdalla. Ihminen voi ottaa asian vakavasti, vaikka ei lähde askartelemaan lautasliinasta ja sukkahousista maskia. Ihminen voi välittää, vaikka näpyttelee osoiteriville iltapäivälehtien sijaan WHO:n osoitteen tietoa etsiessään. Itse asiassa, silloin ihminen nimenomaan välittää.
Peskää käsiä! #korona
Tämä lievästi ilmaistuna veemäinen vieraamme koronavirus on tietenkin epätoivottu ja vakava asia, sitä tuskin kieltää kukaan. Mittasuhteita ei oikein ymmärretä ja toisaalta miten niitä voisi ymmärtääkään, kun alan ammattilaiset ja spesialistitkaan eivät pääse yhteisymmärrykseen tilanteesta. Tämä taas on aiheuttanut sen, että näitä amatööritason asiantuntijoita ja virustutkijoita löytyy vähän joka toisesta huushollista. Ja he eivät millään tavalla peittele lähes ilmiömäisiä lahjojaan, vaan jakavat mielellään itse jalostamaansa informaatiota sosiaalisessa mediassa.
Koronan aiheuttaman taloustilanteen ja terveydellisten seurausten lisäksi olen huolissani ihmisten taidosta ottaa vastaan ja jakaa informaatiota. Lähdekritiikki on aivan nolla, faktan varmistajaksi riittää "Facebookissa joku kommentoi, että..." tai "Jostain luin jotain ja siitä tuli mieleen, että kai se näinkin voisi olla". Sen sijaan, että tarkistaisi saamansa informaation joltain vähän vankkapohjaisemmalta taholta kuin Naistenhuone, ihminen jakaa mututuntumaa eteenpäin täytenä totena, välittämättä hevonperseen vertaa siitä, mitä kirjoituksillaan aiheuttaa.
Toiset ihmiset tuntuvat jollain sairaalla tavalla tiedostamattaan (?) nauttivan niistä kaikkein revittelevimmistä otsikoista, foliohattua vaativien sivujen salaliittotuotoksista ja naapurin Kaijan tiukasta tilapäivitysanalyysista, jonka faktapohjan Kaija rakentaa Huumorihopsis-sivuston jakaman Google-kääntäjällä tehdyn kiertoviestin varaan. Ei missään nimessä kannata vilkaistakaan virallisia tahoja, kyllä Kaija ja Vauva.fi tietää! Eihän sitä pääse edes hyvään paniikkiin sisään, jos yrittää käyttää tervettä maalaisjärkeä ja rationaalista ajattelua.
Näitä hysterialla kuorrutettuja misinformaation hippusia jakaessaan ei vain moni tule ajatelleeksi seurauksia. Ensinnäkin se on moraalisesti niin väärin jakaa vakavasta aiheesta väärää tietoa, oli se tieto sitten liioiteltua, vähättelevää tai täysin valetta, kaikki virheellinen informaatio voi johtaa ikävään lopputulemaan. Joko suoranaisiin virheisiin ihmisen toiminnassa, tai henkiseen ahdistukseen. Facebookissa jaellaan "varmaa tietoa" oman kylän sairastuneista, jaellaan jos jonkinlaista DIY-kasvosuojainohjetta, keksitään omia hygieniasääntöjä ja toimintatapoja. Ja mitäs näistä seuraa? Mitä yleensä seuraa, kun hysterian sokaisemana tehdään asiaa, joka vaatisi rauhallisia otteita? Kuinka suurella todennäköisyydellä satutat itsesi, jos leikkaat paniikissa silmät kiinni tomaattia? Niinpä.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa nuo raflaavat otsikot viruksen selviämisestä erilaisilla pinnoilla, kuinka se nyt sitten viikkotolkulla väijyy maitopurkin kyljessä varomatonta ihmistä. Kuitenkin THL kertoo: "Koronavirukset ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne eivät säily tarttuvina pitkään, etenkään vaihtelevissa lämpötiloissa." Tästä huolimatta olen törmännyt pitkin nettiä useisiin erilaisiin ja ylimitoitettuihin pelkoihin ja olettamuksiin liittyen juurikin pintoihin ja materiaaleihin. Tämä näin lievänä esimerkkinä siitä, kuinka fakta vääristyy parin keskustelupalstan kautta kuljettuaan. Pelottelun sijaan voisi lukea pari asiantuntijoiden laatimaa tekstiä, mutta ei, ei sitten pirullakaan. Hysterian kylväminen kutkuttaa vissiin mukavasti.
Ja kyllä, tämä on vakava asia. Tämä pitää ottaa tosissaan. Mutta itse en ole vielä toistaiseksi nähnyt, miten paniikki ja tosissaan ottaminen liittyvät toisiinsa tai edes kuuluvat yhteen. Ihminen ei ole välinpitämätön ja ohjeita vastaan taisteleva taudinlevittäjä, jos ei lähde niiden edellämainittujen Kaijojen ja vauvapalstailijoiden tarinointiin mukaan. Ihminen voi pysytellä kotona ja pestä käsiään ilman, että painaa "jaa"-nappia jokaisen tuulesta temmatun koronakiertoviestin kohdalla. Ihminen voi ottaa asian vakavasti, vaikka ei lähde askartelemaan lautasliinasta ja sukkahousista maskia. Ihminen voi välittää, vaikka näpyttelee osoiteriville iltapäivälehtien sijaan WHO:n osoitteen tietoa etsiessään. Itse asiassa, silloin ihminen nimenomaan välittää.
Peskää käsiä! #korona
Tilaa:
Kommentit (Atom)