Elämme aikaa, jossa some on läsnä koko ajan - tai oikeastaan se ei ole läsnä, vaan olemme uponneet siihen. Some on ikkuna ihmisten henkilökohtaisiin elämiin ja kaikki saavat itse määrittää sen, onko ikkunan edessä verhot, kaihtimet raollaan vai kenties ikkunan lisäksi avattu myös etuovi. Someen valutetaan ne huippuhetket, ihanat yllätykset, onnistumiset ja merkittävät elämäntapahtumat. Ihanat aamukahvihetket, uudet verhot, kuohuviini-iltamat ystävien kanssa ja uutuuttaan kiiltelevät autot. Katsokaa kuinka sosiaalinen, onnellinen ja vauras olenkaan! Sosiaalisessa mediassa voi luoda itsestään ja elämästään kiiltokuvakokoelmaa muistuttavan illuusion, johon ei paska ja roska kuulu. Suunta on kuitenkin selkeästi muuttumassa ja esille tuodaan nyt entistä avoimemmin myös niitä epäonnistumisia, sydänsuruja ja niitä hetkiä, kun elämä hetkellisesti hajoaa. Ja tämä monia tuntuu hiertävän.
Tokihan ihmiset ovat netissä perseilleet niin kauan kuin netti on ollut saatavilla. Heti kun ensimmäiset kotikoneet kannettiin olohuoneen nurkkaan rouskuttamaan, ihmiset alkoivat morkata toisiaan, kertoa aivan liian intiimejä asiota ja hyvin lyhytnäköisesti jakaa arvelluttavaa materiaalia kaikkien nähtäväksi. Tämä tosin voidaan selittää sillä, että kukaan ei tuolloin vielä sisäistänyt sitä, kuinka laajaan levitykseen kuvat ja kommentit voivat päätyä. Ei ymmärretty mitä tarkoittaa sana "viraali". Mutta nyt kaikki ovat tietoisia siitä, että naapurin haukkuminen runkkariksi kylän roskalavaryhmässä saattaa aiheuttaa ongelmia. Se ei silti perseilyn määrää vähennä - päin vastoin (täydellinen esimerkki tästä on Feissarimokien jatkuva suosio vuodesta toiseen).
Silti tämä ei tunnu haittaavan ihmisiä juuri lainkaan. Se on sosiaalipornoa raadonhimoisille haaskalinnuille. Kaikki törky täytyy saada kaivettua esille. Mutta auta armias, kun joku avautuu tunteistaan, kertoo surustaan, jakaa pettymyksensä, tuo esille rehellisesti elämän raadollisuuden. Sitten ollaankin syyttelemässä huomiohuoraksi, vongutaan, että "tarviiko tämmösiä tänne laitella". Näitä kommentteja ei näe sen kirppisryhmässä sekoilevan ja törkeyksiä suoltavan Penan postauksen alla, mutta tuskaa vuodattavan ihmisen postauksessa kyllä.
Temptation Island Suomi - realitysarjan viimeisimmältä kaudelta tuttu Mattu jakoi eilen tiedon someen - asiallisesti, ketään solvaamatta - kumppaninsa pettämisestä. Hän kertoi kaipaavansa vertaistukea ja oli silminnähden hajalla. Tästä alkoi naisten keskuudessa kuhina. Että mitä tollasta täytyy nyt kirjoitella. Huomionhakemista. Olisivat itte asiansa selvittäneet. Että täytyykö kaikki asiat somessa selvittää. Hämmentävää, mulle ei ainakaan ole kukaan koskaan maininnut, että someen saa lässyttää vain kukkaistutuksistaan ja uudesta kampauksestaan.
Ymmärtäisin tämän marinan, jos edellämainittu ja somessa avoimesti arki- ja parisuhde-elämästään kertonut pariskunta olisi aloittanut someriidan, solvannut ja nöyryyttänyt toisiaan. Mutta ei, molemmat osapuolet varsin korrektisti kertoivat asian olevan näin, koska tietävät olevansa hyvin seurattuja ihmisiä. Todennäköisesti tuossa tilanteessa on helpoin ottaa asiat omiin käsiin, kuin odottaa Naistenhuoneen ja Jodelin sairasta myllytystä, spekulointia ja mässäilyä. Ja tämäkö on se syy, miksi ihmisiä hiertää niin perkuleesti? Ei saa itse kaivaa paskaa, kun paska onkin jo valmiiksi kaivettu ja pakattu poisvietäväksi?
Pettäminen muuttui sivuseikaksi ja nämä ihmiset - pettymystä tuntevat, tavalliset nuoret ja hajalla olevat sellaiset - lynkattiin huomionkipeiksi. Ihan kuin olisi täysin merkityksetöntä, että nuorelta naiselta on revitty sydän irti. Ihan kuin somessa ei saisi ottaa kantaa elämän varjopuoliin, hakea lohtua tai tarjota vertaistukea. Tuo koko elämän mullistava asia pitäisi salata viimeiseen asti, antaa kylläkin muiden riepotella tutun tutuilta kuulemiaan huhuja ja jatkaa hymy huulilla outfit-kuvien jakamista? Oma elämä pitäisi kuitenkin antaa verenhimoisten korppikotkien spekuloitavaksi ja tukkia oma suu? Jokainenhan sen ymmärtää, että tuollainen asia ei salaisuudeksi jää, kun kyse on julkisuudessa olevista ihmisistä. Ja kyllä, ihmettelen kovasti miksi nämä "ketä nää on, pitäiskö tuntee"- ja "ei kiinnosta" -ihmiset näitä postauksia kommentoivat - netissä kun saa aivan vapaasti olla seuraamatta ja kommentoimatta epäkiinnostavia asioita. Kukaan ei pakota toisten IG-stooreja kyttäämään.
Teen hihasta vedetyn ja kenties liian suoraviivaisen päätelmän, että likapyykkiä ei ilmeisesti someen saa tuoda. Vain pelkkiä uutuuttaan hohtavia lakanoita, jotka jätetään muiden sotkettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti